...uusi hieno taulu olkkariin!
Onpas taas vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta.
Tämän viikon olen lomaillut, siis oieasti lomaillut, koko viikon.
Yhtenä päivänä kävin äitini luona ja sitten hiukan siivoskelin, mutta mitään
muuta ihmeellistä en saanut aikaan.
Ajattelin, että olisin lukenut jo kesälomalla aloittamani kirjan
loppuun, mutta sivuakaan en lukenut.
Olen katsonut telkkaria ja kuunnellut radiota ja jotenkin on ollut ahdistavaa,
kun jokaiselta kanavalta tulee vain uutisia Koronasta.
Mitä mieltä sinä olet tästä viruksesta?
Pelkäätkö?
Itse en oikeastaan osaa pelätä, mutta kyllä tämä on saanut minutkin pesemään käsiä
aika perusteellisesti ja useasti ainakin kauppareissujen jälkeen.
Mikä siinä onkaan, kun töissä on oksennustautia tai täitä liikkeellä niin ihan joka kerta
alkaa omaa mahaakin nipistellä ja päätä kutista...ihan ajatuksesta.
Niin nytkin, tämä uutisointi saa minut "tuntumaan kipeältä", kuulostelemaan omaa
vointi ihan eri tavalla.
Tänään, tämän kaiken kurjan uutisoinnin keskellä, sain kyllä hymynkin huulille.
Meille nimittäin kotiutui taidemaalari Maarit Ailion ihana hevostaulu.
Tämä taulu kolahti heti, kun näin instassa Maaritin storyn tämän taulun synnystä.
Se on hyvällä tavalla abstrakti, eli heti ei ehkä hoksaa, että siinä on hevonen.
Hevoset kolahtaa meikäläiseen, koska olen nuorena ollut heppatyttö.
Siis aivan täydellinen taulu meille ja se sopii niin ihanasti tuohon tummalle seinälle.
Tänään iltapäivä menikin sitten sohvalla istuessa ja ihaillessa.
Huomenna saamme vieraita uuden keittiön "tupareiden" merkeissä
ja tein kattauksen valmiiksi.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
