Hetki omaa...

...aikaa!

Oikein nyt harmittaa...

Kuulun niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat välillä sitä ihan omaa aikaa.

Työni lasten parissa on ihan parasta, mutta sielläkin meteli saa jo näillä kymmenillä
aikaan sen, että kotiin päästyään haluaa olla ihan omissa oloissaan...ainakin edes hetken.
Muuten muutun kiukkuiseksi hirviöksi!
(Kysykää vaikka mieheltäni! :))

Työni on tällä hetkellä aika haastavaa.
Meillä on vuodenvaihteessa muutto uuteen isoon päiväkotiin.
Olemme siis ensivuonna todella iso yksikkö.
Stressiä on jo hiukan ilmassa...
tämä on iso muutos.
Syksyllä jo koimme ison muutoksen, kun kaksi työkavereistani lähti toisiin
päiväkoteihin ja kaksi uutta tuli tilalle.
Juuri kun ollaan saatu työt uudessa tiimissä joten kuten rullaamaan,
 eteen tuleekin uusia muutoksia eli tuo muutto.

Onhan se hienoa, että saamme jatkossa työskennellä ihan uudessa päiväkodissa,
mutta kun se ei vaan tapahdu ihan sormia napsauttamalla.

No, asioilla on tapana järjestyä...

Mikä minua nyt harmittaa on se, että en ole oikein ehtinyt paneutua
tähän blogiini niin kuin olisin halunnut.
Kuvat ovat olleet sellaisia "räiskäisyjä" kun aina on jo pimeää
kun tulee kotiin...valo ei riitä eikä oikein ole riittänyt
tämän allekirjoittaneen energiakaan!

Tänään otin sitä ihan omaa aikaa ja pystytin oikein kuvausvalot
jotta saisin tännekin hiukan parempia kuvia!

Tämä kuvaaminen on vaan niin terapeuttista, mutta se aika...

Mutta nyt haluan toivotta kaikille hyvää viikonloppua!


Terkuin

Hetki...

...omaa aikaa!

Mitä vanhemmaksi tulee, vaikka en tunnusta vielä olevani ollenkaan 

vanha, niin tulee tarve ottaa hiukan omaa aikaa työpäivän jälkeen.

Töissä on melkoista vipinää ja meteliä niin pieni hetki

kahvikupin ja sisustuslehden kanssa kynttilän valossa ei 

ole ollenkaan huono ajatus. 

Minulle tulee muutamia sisustuslehtiä ja tuntuu, että aina on niin kiire ettei niitä

ehdi kuin selaamaan.

Tänään otin hetkeni...

pienen oman aikani!

Illalla oli tarkoitus miehen kanssa mennä elokuviin

katsomaan uusi versio Tuntemattomasta sotilaasta, mutta eipäs mentykkään...

Oli meinaan melkoinen jono ulos asti

ja jäätävä tuuli, joten koitetaan

tänään uudestaan.

Jokos te olette nähneet tämän uuden version?

Mukavaa tiistaita kaikille!

Touhukkaan alkuviikon...

...jälkeen hetki itselle!

Täällä on menty niin sanotusti "tukka putkella"

koko alkuviikko.

Tuntuu, että kokoajan on kiire ja

puolet asioista jää tekemättä.

Tänään postiluukusta tipahti mukavaa luettavaa

ja pyhitänkin tämän illan ihan itselleni

ja siirrän kaikki hommat suosiolla huomiseen!

Nyt mä aijon laittaa villasukat jalkaan

ja käpertyä sohvan nurkkaan kahvikupposen kanssa

tutkailemaan tuota uunituoretta lehteä!

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Sunnuntai...

...ja kiireetön aamu!

Täällä aamu alkoi taas ihanalla auringonpaisteella.

Siis ihan pilvettömältä taivaalta.

Ilma tuntuu kuitenkin sen verran viileältä,

(täällä oli aamulla pakkasta), etten

arvannut tuonne ulos vielä aamukahviani juomaan.

Mies sai muutama viikko sitten flunssan ja

tuntuu köhivän vieläkin, joten on aikas

kestävää sorttia...varsinkin tuo "miesflunssa"!

Otin siis kahvikupposen ja uppouduin vielä tuon

Milla Alftanin Sisustusmagian pariin

täällä sisätiloissa.

Tuossa kirjassa on niin paljon ihania juttuja, ettei sitä

ihan hetkessä luetakkaan ja tähän kirjaan

jos mihin palaan aina uudestaan ja uudestaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Yksin, kaksin...

...yhdessä!

Nyt, kun molemmat lapset asuvat jo omillaan, olen

oppinut ottamaan ihan omaa aikaa.

Töistä tullessa kukaan ei pyydä minulta mitään

(paitsi koirat) ja saan juoda kahvit rauhassa

ja tehdä asioita ihan omaan tahtiini.

Kun tytär muutama kuukausi sitten muutti omaan kotiinsa,

päätettiin miehen kanssa, että kumpikin syö 

töissä kunnon ruokaa ja illalla ei enää tehdä

lämmintä ruokaa.

Syödään sitten jotain kevyempää, minä

olen ostanut monesti iltaruoaksi jonkun salaatin ja

sillä pärjää hyvin.

Joskus on tietysti pakko tehdä poikkeus,

jos mies ei ole ehtinyt työpäivänsä aikana käydä syömässä.

Tämä elämänvaihe on minusta

nyt niin mukava ja en tarkoita sitä,

että olen onnellinen, että lapset ovat muuttaneet pois.

Tämä oli vaan jo niin odotettavissa ja tytär innoissaan 

odotti omaan kotiinsa muuttamista.

Lapsethan ovat meillä vain lainassa.

Nautin ajasta, jota saan viettää ihan yksin,

ajasta, jonka saan viettää yhdessä mieheni kanssa ja

 siitä, kun lapset tulevat käymään viikonloppuna.

Teille, joilla vielä on pieniä lapsia, tahdon sanoa,

että nauttikaa täysin rinnoin, sillä sekin aika

on ohi nopeammin kuin huomaattekaan.

Mukavaa sunnuntaita!