14. marraskuuta 2015

Ensimmäiset ja varmastikin viimeiset...

...pikkujoulut vietettiin eilen työporukalla!





Meillä kaupunki ei ole järjestänyt enää moneen 
vuoteen työntekijöilleen edes pikkujouluja.

Se on sääli, sillä pienikin arvostus työntekijöitä kohtaan
on enemmän kuin paikallaan näinä aikoina,
kun kaikki on kiristetty äärimmäisilleen...
ei sijaisia, ei hankintoja, ei mitään.

Minusta se lisää myöskin työmotivaatiota, kun tavalla
tai toisella muistetaan työntekijöitä ja kiitetään
vaikka ihan pienestikkin.
Muistamisen ei tarvitse olla suurta,
mutta se on tapa millä saa työntekijöille hyvän mielen...
päättäjät eivät sitä ole vielä ymmärtäneet.

Mutta meidän työporukka sai keväällä erään lapsen vanhemmilta
lahjakortin keilahalliin! Aivan ihana muistaminen ja tuli
kyllä tunne, että olemme hoitaneet työmme hyvin, kun 
lapsen äiti meille halauksien kera tämän lahjan luovutti.

Eilen pidimme siis oman työporukan kanssa pikkujoulut
keilaten ja nauttien toistemme seurasta! Vaikka toistemme seurasta 
saamme nauttia arkenakin, on meillä vaan niin hyvä
porukka, että mieluusti vietämme aikaa
yhdessä muulloinkin.

Kiitos ihanat työkaverit,
meillä oli taas niin mukavaa!

Tänään yritin hiukan siivota huushollia,
mutta kyllä tuo valvominen vaan hiukan verottaa
jo näillä kymmenillä...väsyttää!!

Uuden asetelman sain tehtyä sohvapöydälle ja
hiukan imuroitua...nyt sammutan valot
ja heittäydyn sohvannurkkaan nauttimaan kynttilän valosta!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!


6 kommenttia :

  1. Ihanan lahjan olette saaneet,muistaminen tuntuu aina hyvältä. Mukavaa lauantai ehtoota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kyllä tuollainen muistaminen tuntui todella hyvältä!

      Poista
  2. Leppoisaa lauantaita, koitahan toipua pikkujuhlista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja Samoin sinne! <3 Päivä mennyt kyllä suurimmaksi osaki yöpaidassa! :)

      Poista
  3. Järjestyipä teidän pikkujoulut hienolla tavalla.
    Kaunis asetelma :) Oikein odotan, että meilläkin voisi taas pitää jotain kaunista olohuoneen pöydillä. 2vee ei oikein perusta äidin asetelmista ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Täytyy kyllä myöntää, että oli niin kiva ilta tuolla keilaamassa...meillä on kyllä aina kivaa ja tuo muistaminen tuntui kyllä niin hyvältä!
      Kyllä sekin aika vielä tulee, kun voit huoetta laittaa asetelmia pöydälle. Se aika tulee nopeammin kuin huomaatkaan...meillä nuo koiruudet heittelevät joskus niin innoissaan noita leluja, että pelkään, että lelut lentää kynttilään. Täytyy vaan olla tarkkana!

      Poista