16. lokakuuta 2016

Yksin, kaksin...




...yhdessä!











Nyt, kun molemmat lapset asuvat jo omillaan, olen
oppinut ottamaan ihan omaa aikaa.
Töistä tullessa kukaan ei pyydä minulta mitään
(paitsi koirat) ja saan juoda kahvit rauhassa
ja tehdä asioita ihan omaan tahtiini.
Kun tytär muutama kuukausi sitten muutti omaan kotiinsa,
päätettiin miehen kanssa, että kumpikin syö 
töissä kunnon ruokaa ja illalla ei enää tehdä
lämmintä ruokaa.
Syödään sitten jotain kevyempää, minä
olen ostanut monesti iltaruoaksi jonkun salaatin ja
sillä pärjää hyvin.
Joskus on tietysti pakko tehdä poikkeus,
jos mies ei ole ehtinyt työpäivänsä aikana käydä syömässä.

Tämä elämänvaihe on minusta
nyt niin mukava ja en tarkoita sitä,
että olen onnellinen, että lapset ovat muuttaneet pois.
Tämä oli vaan jo niin odotettavissa ja tytär innoissaan 
odotti omaan kotiinsa muuttamista.
Lapsethan ovat meillä vain lainassa.

Nautin ajasta, jota saan viettää ihan yksin,
ajasta, jonka saan viettää yhdessä mieheni kanssa ja
 siitä, kun lapset tulevat käymään viikonloppuna.

Teille, joilla vielä on pieniä lapsia, tahdon sanoa,
että nauttikaa täysin rinnoin, sillä sekin aika
on ohi nopeammin kuin huomaattekaan.

Mukavaa sunnuntaita!



22 kommenttia :

  1. Minäkin nautin omasta ajasta jo, vaikka lapset ovatkin vielä kotona. On ihanaa kun he osaavat jo tehdä kaiken lähes yksin. Itse hoidan pieniä lapsia työkseni ja on ihanaa päästä hiljaiseen kotiin ja tosiaan, hörppiä se kupponen kahvia rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, pienistä lapsista ja heidän seurastaan saan nauttia töissä ja oma aika jo näillä kymmenillä tulee niin tarpeeseen. Työskentelin erityiskoulussa lsásten ollessa pieniä, niin töiden jälkeen oli pako saada hiukan hengähtää kun oli meteliä sekä töissä, että kotona...silloin omille lapsille laitettiin video pyörimään, että äiti sai hiukan nollata!

      Poista
  2. Aivankuin itse olisin kirjoittanut tuon tekstin, ajattelen ja tunnen juuri nuin :)
    Leppoisaa päivän jatkoa sulle Marita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Luulen, että monella on samanlaiset tunteet kun lapset lentävät pesästä!

      Poista
  3. Elämä menee eteenpäin, lapset kasvaa ja tulee aikaa ihan itsellekin. Niin se vaan menee. Oikeassa olet, aika pienten lasten kanssa menee niin nopeasti ohi, että siitä pitäisi muistaa nauttia. Nyt nautin nähdessäni lapsenlastani. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Vaikka ei ihmislapsia olekaan, niin kyllä se oma aika on jees. Toisaalta...koira kyllä käy ihan lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta ja kun koirasta tulee vanhus se kaipaa huomiota entistä enemmän. Meillä asustaa neljä koiraa ja vanhin nyt 14,5 vuotias. Ei ole milloinkaan oikeastaan viihtynyt sylissä, mutta nyt on vanhoilla vanhuudenpäivillään tullut sellaiseksi, että kerran päivässä on sylissä otettava pienet nokoset ja huomiota kerää muutenkin.

      Poista
  5. Ihana lukea tuntemuksistasi. Liippaa niin läheltä täälläkin!Viimeinenkin lapsosemme muuttaa omilleen 4 kk kuluttua. Olo on tietysti vähän haikea, mutta ei lainkaan sellainen kuin etukäteen pelkäsin. Tuntuu siltä, että näinhän elämän kuuluukin mennä. Ihana nähdä, että lapset pärjäävät omillaan ja menevät elämässä eteenpäin. Omassa elämässäkin alkaa ihan uusi vaihe ja siitä pitää nauttia! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se haikelta tuntuu ja olisihan se outoa jos ei tuntuisi. Haikealta tunutt nytkin kun apet tulevat käymään kotona ja taas lähtevä omiin koteihinsa. Mutta oma aika on vaan niin tervetullut ja ehk ihan ansaittukkin.

      Poista
  6. Totta, täytyy nauttia jokaisesta elämänvaiheesta! Viihtyisännäköinen paikka (ravintola)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninhän se on! Sitä kun vaan ei muista silloin kun ne lapset ovat pieniä. Nykyään tekee oikein pahaa, kun kuulee ihmisten puhuvan "laatuajasta" ja se on heille sitä, että lapset viedään hoitoon! Meille se on ollut aina perheen yhteistä aikaa se "laatuaika"!

      Poista
  7. Tuntuu kuin olisit kirjoittanut omasta elämästäni :) Olen itsekin siinä tilanteessa, että lapset ovat jo omillaan ja elämme mieheni kanssa kaksin mukavan rauhallista mutta monipuolista elämää. Lopetin työt viime vuonna, ja nyt on vihdoinkin aikaa tehdä kaikkea kiiinnostavaa oman aikataulun mukaan - tai olla tekemättä yhtään mitään. Lukea ja keitellä kahvia... Siivota rauhassa... Lähteä kaupungille sen enempää suunnittelematta... Lomailla kun siltä tuntuu... Mukavaa lokakuista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, että meitä näin ajattelevia on monia! Kuulosttaa niin hyvältä elämänne nyt, niin kuin meilläkin! Juuri noin sen on tarkoitus mennäkkin! <3

      Poista
  8. Meillä on vielä vuosien matka tuohon tilanteeseen, nuorin kun täyttää vasta 10, mutta juuri nyt talo on tyhjä, yksi on armeijassa, kaksi papan luona lomaa viettämässä ja yksi kaverinsa kanssa maailmalla ja isäntäkin on töissä, eli olen ihan yksin tässä talossa, täytyy sanoa, että on hiljaista! Ihanaa ja nautinnollista ja todellakin poikkeuksellista... Ajattelin nyt käyttää aikaa kodinhoitohuoneen kaaoksen taltuttamiseen ja valokuvien käsittelyyn...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuollaisia hetkiä tuli meilläkin, kun huomasi talon tyhjentyneen ja sai tehdä rauhassa omia juttuja.
      Hienosti käytät ajan hyödyksesi!

      Poista
  9. Totta, haikealta on tuntunut, kun tyttäret muutti kotoa omiin "pesiinsä" ☺
    Minä koen ihan samoja ajatuksia kanssasi ☺
    Mukavaa alkanutta viikkoa ♥

    VastaaPoista
  10. Sehän kuuluu asiaan että lapset muuttavat omilleen. Kyllä mä olen luvan kanssa nauttinut, kun lapset lensivät tahoilleen. Minusta saa ihan luvan kanssa nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin! <3 Onhan sitä jo oman osansa lasten kasvatuksen suhteen jo sinä vaiheessa tehnyt, joten on annettava antaa lasten kokeilla omia siipiään ja itsekkin he jo sitä haluavat!

      Poista
  11. Omasta rauhasta nauttiminen on tärkeää. Eilen siitä juuri kirjoitin blogiinkin. Uusi elämänvaihe on tärkeä osa kehitystä sekä vanhemmille että lapsille. Auvoista lokakuuta! Tuija

    VastaaPoista