26. heinäkuuta 2017

Pienten jalkojen tepsutuksia...




...ja surullinen uutinen!






Meidän viikonloppuun ja alkuviikkoon liittyy monenlaisia tunnetiloja.
Sunnuntaina mökin terassi täyttyi iloisista pienien varpaiden tepsutuksista
ja nuo meidän nelijalkaiset saivat runsain mitoin rapsutuksia.
Ystäväpariskuntamme tuli käymään lastenlastensa kanssa
koiria rapsuttelemaan.

Sunnuntaina virittelimme myös ulkogrilliin
lohen loimuun ja voi miten hyvä se olikaan.
Minä rakastan lohta ja olenkin usein sanonut, että
voisin elää lohella ja karjalanpiirakoilla.

Maanantai iltana tunnetilat kokivat kovan kolahduksen.
Mieheni äiti, anoppini ja lastemme mummu oli nukkunut pois.
Jo jonkin aikaa olemme pelänneet tätä ilmoitusta.
Tämä tieto oli kyllä odotettavissa, mutta koska...
Tieto oli toisaalta helpotus, sillä hän oli jo niin 
pitkän aikaa huonossa kunnossa.


Hyvää taivasmatkaa anopilleni.

14 kommenttia :

  1. Osanottoni suruunne.
    Meillä oli sama suru toukokuussa kun mummuni lähti papan luo enkelin mukana, vieläkin itkettää puhua asiasta.

    VastaaPoista
  2. Minulla tulee itku aina kun alan ajattelemaan edesmennyttä mieheni isää. Surutyö vie aikaa❤️

    VastaaPoista