Juhlastressi...

...missäs se on?

Tämä on kyllä niin kummallista, sillä minulle

ei ole iskenyt minkäänlaista juhlastressiä.

Johtuu kyllä ihan siitä, että juhlat ovat muualla,

kuin täällä kotona ja tarjoilut olen ulkoistanut täysin.

Pojan rippijuhlat aikoinaan järjestettiin täällä kotona ja

tarjoilut tein kaikki itse. Tosin meillä ei ollut silloin 

tarjolla ruokaa vieraille, vaan kahvit ja suloaista ja makeaa tarjottavaa.

 Yöllä heräsin katsomaan oliko 

kermavaahto vielä kakun reunoilla, vai oliko se valunut lautaselle.

Stressi oli siis valmis.

Silloin päätin, että seuraaviin juhliin ammatti-ihmiset

saavat hoitaa tarjoamiset ja tarjoilun.

Nimittäin, jos itse häärää kokoajan keittiössä

niin vieraidn kanssa seurustelu jää todella vähäiseksi.

Tyttären rippijuhlat olivat kotona, mutta tarjoilu ja tarjoilija 

otettiin pitopalvelusta, enkä katunut valintaani hetkeäkään.

Pojan ylioppilasjuhlat pidettiin sitten taas muualla

ja tarjoilut hoiti pitopalvelu.

Juhlapaikkana oli Ateljee, jonne mahtui kaikki n. 45 henkeä

 ruokailemaan yhtä aikaa. Sadekkin yllätti,

mutta ei haitannut yhtään.

Nyt tyttären ylioppilasjuhlat järjestetään saman kaavan mukaan.

Sama paikka ja sama pitopalvelu

on todettu jo hyväksi vaihtoehdoksi.

 Tänään aamuvuoron jälkeen

menin hiukan tuonne pihalle rikkaruohojen kimppuun

ja otin kukkia maljakkoon.

Innoissani pääsin kokeilemaan uutta kameran objektiivia

jonka sain lahjaksi äitienpäivänä.

Sillä onnistuu nämä lähikuvat.

Mukavaa torstai-iltaa