...mutta niin suuri ilo!
Yleensä kirjoittelen täällä blogissani iloisista
ja mukavista asioista, mutta tänä jouluna silmäni
aukesivat aika ikävästä asiasta.
Nimittäin joulukortin lähettäminen on ilmeisesti
jo niin vanhanaikaista, että ei se kannata, mutta
minäpä kerron, että kyllä se kannattaa.
Kävimme jouluaattona tervehtimässä anoppiani,
joka asuu palvelutalossa.
Hänen kommunikointinsa on todella minimaalista
eikä liikkuminen enää onnistu,
mutta järki pelaa edelleenkin ja ymmärrys on tallessa.
Hän oli saanut muutamia joulukortteja ja
joka ainoa joulukortti käytiin hänen kanssaan läpi.
Jokaisesta ainoasta kortista luettiin runot ja
jos teksti oli tarpeeksi isoa niin hän pystyi lukemaan
sen ihan itse.
Joka ainoasta joulukortista sormella kokeiltiin ihanaa
kimaltelevaa hilettä...
silmät loistaen.
Nyt kerronkin teille, joilla on omia isovanhempia vielä
elossa, että on aika lopettaa itsekäs ajattelu ja
käydä tervehtimässä niitä, jotka eivät enää pääse
tervehtimään meitä tai
edes lähettää se joulukortti josta on vanhukselle
todella suuri ilo.
Jos vanhus ei itse enää pysty kirjoittamaan joulukortteja
on itsekästä ajatella, että en minäkään sitten lähetä.
Hoitohenkilökunta tai joku vanhuksen luona käyvistä
omaisista varmasti lukee kortin, jos hän ei itse siihen pysty.
Jos nyt tunsit piston sydämessäsi niin
tee se uuden vuoden lupaus ja
käy tervehtimässä vanhempia sukulaisiasi.
Se on meidän nuorempien velvollisuus.
Tee se nyt kun vielä voit...
koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä.
Juurikin näin! Kirjoitit niin asiaa. Kumpa kaikki muistaisivat tämän ♥
VastaaPoistaNiinpä! <3 Olen joka vuosi laittanut joulukortit ja niin teen jatkossakin!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTotta! Osallistuin tänä jouluna hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa kerättiin joulukortteja lähetettäväksi yksinäisille vanhuksille. Toivottavasti ovat tuoneet iloa saajilleen.
VastaaPoistaHei, hieno juttu tuo! Varmasti moni tuli iloiseksi ja kyllä itsekkin käyn jouluviikolla postilaatikolla odottavaisin mielin...onko tullut kortteja vai ei!
PoistaTäyttä totta! Muistin iäkästä sukulaista kortilla ja teen sen niin kauan kuin hän elää.
VastaaPoistaHienoa! <3 Kyllä nuo vanhukset vaan niitä niin odottaa ja ihan parasta on kun käy itse...
PoistaMinulle joulukortit ovat aina kuuluneet tehtäviin asioihin. Selailin tänään äitini kortteja ja olipa niin kauniita kyllä.
VastaaPoistaOikeaa postia on aina kiva saada näin digiaikana.
Sama täällä. Kahtena vuotena olen lähettänyt ostetut kortit, muuten aina tehnyt itse.
PoistaMeilläkin se on tärkeää katsoa miten ihania kortteja äitini on saanut. Äitini serkku on todella taitava korttien tekijä ja ihana katsoa millaisen äiti sai häneltä tänä vuonna. Itse tehdyssä kortissa on sitä tunnetta mukana.
Olen niin samaa mieltä kanssasi! Itse lähetän joulukortteja kaikille sukulaisille, olkoon kuinka vanhanaikaista vaan ja meinaan tehdä niin vastakin!
VastaaPoista<3 Kyllä niitä on kiva lähettää ja tänä vuonna meille tulikin monta korttia!
PoistaNinpä!<3 Moni varmaan ajattelee, että kun sillä kortilla ei itselle ole merkitystä, niin ei ole muillekaan...ja vielä noita kortteja tärkeämpää on tosiaan muistaa käydä noiden vanhempien läheistemme luona nyt, kun he vielä ovat elossa! Vien mielummin kukkia eläville ihmisille kuin haudalle.
VastaaPoistaTotta, jotkut lähettää kortteja vain lapisperheille, mutta ihan yhtä tärkeitä ne on myös vanhuksille. eille se on varmasti päivän kohokhta, kun postia tipahtaa postiluukusta.
PoistaOlen niin samaa mieltä kanssasi. Isovanhempien luona ei aina ole niin mukava käydä (raskasta), mutta kuinka se piristää vanhusta. Tänään juuri olimme mieheni mummun luona käymässä koko perhe, vaikkei mummu enää pysy lasten touhuissa mukana, piristää heidän näkeminen.
VastaaPoistaNiin, ja ellei ehdi käymään, niin edes tuo kortti vaikka lasten kuvalla, vanhukset onnellisia!
Totta. Onhan se raskasta käydä katsomassa jos toinen on oikein huonossa kunnossa, mutta miten hyvän mielen siitä saa kumpikin ja ei sitten jää harmittamaan jos jotain yllättävää tapahtuukin eikä enää näe.
PoistaJuuri näin!Minäkin olen omille jo aikuisille lapsilleni sanonut, että lähettäkää joulukortit ainakin mummoille ja papoille, jos ette muille lähetä. Vanhempi väki ilahtuu korteista ja niitä ylpeänä esitellään tutuille. Tervehtimässä käyminen on myös tärkeää, vaikka se ei aina innostaisikaan. Käyn omaa jo dementoitunutta äitiäni tapaamassa vanhainkodissa 400 km päässä aina kun vain pääsen. Äiti ei edes tunnista enää minua ja monesti lähden sieltä itku kurkussa ja surullisena. Koen kuitenkin, että äiti hetkeksi saa käynnistäni hyvän mielen ja tykkää vaikka ollaan vaan hiljaa ja pidän kädestä kiinni. Koskaan ei tiedä, milloin käynti on viimeinen.
VastaaPoista<3 Meillä mamma kuului aina meidän jouluun. Mamma haettiin meille joulunviettoon tai hän oli äitini luona. Myös äitienpäivänä oli ihan selvää, että mammaa käytiin myös tervehtimässä.
PoistaMuistan että kerran meillä oli kaksi 90 vuotiasta joulupöydässä. Oli kyllä aika hieno joulu!
Omile lapsilleni olen opettanut vanhempien ihmisten kunnioitusta tai oikeastaan se on tullut ihan luonnostaan. Eivät lapset opi kunnioittamaan vanhempia ihmisiä jos me emme itsekkään kunnioita!
On varmasti raskasta käydä äitiäsi tapaamassa, mutta ihanaa että teet sen silti. Uskon, vaikkei hän sinua tunnista, että hän saa silti vierailustasi lämpöä ja rakkautta! <3
Olen jo muutaman vuoden lähettänyt isäni sisaruksille joulukortit...suurin osa heistä jo yli 80 vuotiaita....ja vaikka en vanha itse olekkaan tykkään kyllä, kun posti tuo kortin...ja onneksi meillä on ystävien kanssa tapana välillä lähettää toisillemme kortti, vaikka ei mitään päiviä olisikaan..:)
VastaaPoistaKyllä tuo aito kortti tuntuu vaan niin kivalta saada...täällä myös pientä kutinaa vatsanpohjassa ennen joulua kun postilaatikolla kävin. Harmi kun tuntuu olevan katoava perinne.
PoistaIhana tapa lähettää kortti ystävälle ihan muuten vaan! Saa varmasti hyvän mielen sekä saaja että lähettäjä! ❤