Uudet juhlat...

...ovat jo mielessäni!

Hädin tuskin on päästy isänpäivästä,

kun minulla on jo uudet kattaus ideat mielessäni.

Siis uusi vuosi!

Olemme kutsuneet hyvät ystävämme meille ja kattaus olisi siis neljälle.

Tällaista kattausta suunnittelin jouluksi, 

mutta näitä isoäitini vanhoja kuusenkynttiläpidikkeitä ei ole 

tarpeeksi siihen tarkoitukseen.

Kattaus siis neljälle!

Isoäitini kuoli muutamia vuosia sitten ja siivotessamme hänen asuntoaan tavaroiden joukosta löytyi pieni laatikko. Laatikon sisältä löytyi nämä vanhat kuusenkynttiläpidikkeet. 

Toisessa laatikossa oli vanhoja kuusenkarkkeja! 

Tiedättehän, sellaisia foliopaperiin käärittyjä litteitä, niissä oli valkoiset silkkipaperihapsut ja enkelikiiltokuva!

Muistan miten lapsena aina niitä katselin ja minun teki niin mieleni syödä yksi sellainen.

Pappa oli kiltti mies ja antoi minun ottaa kuusesta yhden ja maistaa...

...kuinka kaunis karkki olikaan, mutta maku oli pettymys.

 Eihän niitä ollut tarkoituskaan syödä, mutta pappa halusi nähdä ilmeeni kun maistoin!

Muutama karkki siis oli vielä jäljellä, vaikkei mammalla ollut enää vuosiin ollut kuusta.

Nyt ne aarteet ovat minulla ja niihin sisältyy paljon muistoja lapsuudesta!

Ehkä lähempänä joulua esittelen ne täällä blogissani!

Hyvää alkavaa viikkoa!

-marita-