Ensimmäiset ja varmastikin viimeiset...

...pikkujoulut vietettiin eilen työporukalla!

Meillä kaupunki ei ole järjestänyt enää moneen 

vuoteen työntekijöilleen edes pikkujouluja.

Se on sääli, sillä pienikin arvostus työntekijöitä kohtaan

on enemmän kuin paikallaan näinä aikoina,

kun kaikki on kiristetty äärimmäisilleen...

ei sijaisia, ei hankintoja, ei mitään.

Minusta se lisää myöskin työmotivaatiota, kun tavalla

tai toisella muistetaan työntekijöitä ja kiitetään

vaikka ihan pienestikkin.

Muistamisen ei tarvitse olla suurta,

mutta se on tapa millä saa työntekijöille hyvän mielen...

päättäjät eivät sitä ole vielä ymmärtäneet.

Mutta meidän työporukka sai keväällä erään lapsen vanhemmilta

lahjakortin keilahalliin! Aivan ihana muistaminen ja tuli

kyllä tunne, että olemme hoitaneet työmme hyvin, kun 

lapsen äiti meille halauksien kera tämän lahjan luovutti.

Eilen pidimme siis oman työporukan kanssa pikkujoulut

keilaten ja nauttien toistemme seurasta! Vaikka toistemme seurasta 

saamme nauttia arkenakin, on meillä vaan niin hyvä

porukka, että mieluusti vietämme aikaa

yhdessä muulloinkin.

Kiitos ihanat työkaverit,

meillä oli taas niin mukavaa!

Tänään yritin hiukan siivota huushollia,
mutta kyllä tuo valvominen vaan hiukan verottaa
jo näillä kymmenillä...väsyttää!!

Uuden asetelman sain tehtyä sohvapöydälle ja
hiukan imuroitua...nyt sammutan valot
ja heittäydyn sohvannurkkaan nauttimaan kynttilän valosta!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!