...tietäisin tasan mitä haluaisin!
Ostaisin hienon ja modernin omakotitalon isoilla ikkunaseinillä
ja upealla näköalalla.
Ostaisin uuden hienon auton.
Rakennuttaisin hienon kesämökin rauhalliselle tontille
veden äärelle.
Matkustaisin maailman ympäri.
Mutta, olisinko yhtään sen onnellisempi?
Nyt mieheni työttömyyden aikana olen oppinut arvostamaan asioita hiukan
eri tavalla, kun rahaa ei ole käytettäväksi mihinkään turhaan.
On ollut pakko!
On tarkkaan mietittävä tarvitsenko ihan välttämättä ne uudet
talvikengät vai voisinko pärjätä vielä tämän talven niillä viimevuotisilla.
Mutta jos minulla olisi rahaa hankkia kaikki haluamani niin
mistä minä sitten haaveilisin?
Olemme mieheni kanssa saaneet oppia kaiken tässä elämässä
"kantapään kautta", mitään emme ole helpolla saaneet.
Ensiasunnon ostimme juuri siihen kalliiseen aikaan ja kun
myynnin aika tuli, jouduimme myymään asuntomme paljon paljon
halvemmalla, kuin olimme sen ostaneet.
Tuli niin sanotusti takkiin.
Kyllä kouraisi ja syvältä, kun kuulimme jonkun tuttavamme
saaneen voittoa omastaan ja vieläpä ihan kivasti.
Tottakai olimme onnellisia heidän puolestaan, mutta valehtelisin jos
väittäisin, ettei harmittanut.
Minulla on unelmia ja haaveita ja
toivon, että edes joku niistä joskus toteutuisi.
Pääasia on, että olemme kaikki saaneet olla terveitä ja
se onkin sellainen asia mitä ei oikein edes rahalla saa.
Olemme siis kuitenkin rikkaita, hiukan eri tavalla!
Unelmia ja haaveita saa ja pitääkin olla, muuten täällä olisi aika tylsää ja raskasta.
VastaaPoistaMeillä on haaveena myöskin se omakotitalo niillä isoilla ikkunoilla ja tuota haavetta kävimme tänään pankissa kyselemässä että mitä jos.... no kaikki on vielä auki.
Olen aivan samaa mieltä, että unelmia pitää olla!
PoistaOi toivon todella, että ihana unelmanne toteutuu! <3
Komppaan niin tätä. Meillä on tällä hetkellä perheessämme ja elämässämme hyvin yllättäen niskaan rojahtanut poikkeustila ja tulossa jälleenrakennusvaihe. Haaveet ja unelmointi ovat nousseet isoon arvoonsa. Joskus on yksinkertaisesti liikaa vaadittu miettiä vain realiteetteja. Joskus saa unelmoida suuria, jotta saa voimaa jatkaa kohti tavoitteita. Zemppiä kovasti sinne <3
VastaaPoistaKiitos! <3 Tsemppiä myös sinne!
PoistaUnelmoiden ja haaveillen elämää eteenpäin. <3
VastaaPoistaOlette rikkaita samalla tavalla kuin me. Minä pidän rikkautena sitä, että pystymme maksamaan vuokran ja ostamaan ruokaa. Meillä on toisemme ja onnelliset lapset. Eipä sitä ihminen muuta nyt tarvitse. Haaveilen sitä minäkin omakotitalosta...ilman noita piinanaapureita :D
VastaaPoistaNämä ovat juuri niitä elämän suuria rikkauksia! Eniten kaikkea arvostaa, kun niien eteen oh tehnyt hiukan työtä! <3
PoistaOlen myös kuullut noista rivarinaapureista ja kerrostalonaapureista...se saa minut ajattelemaan taas ihan eritavalla omakotitalo-asumisen plussia.
Tosin kyllä omakotitalossakin voi olla naapureita joilla on eriävä mielipide asioista. Me olemme kyllä onekkaista naapureiden suhteen.
Hienosti kirjoitettu! Rikkautta on se, että osaa arvostaa sitä, mitä jo on! Silti unelmia pitää ja saa olla - itse haaveilen pienemmästä, yhdessä tasossa olevasta kodista - vaan koska meidän isännälle ei tämä haave vielä kolahda, jaksan odotella;)
VastaaPoistaKiitos! Se on juurikin noin.
PoistaMinäkin lähtisin jo hiukan pienempään taloon, mutta isäntä on meilläkin erimieltä!
Haaveita pitää olla ja joskus haaveet toteutuu jos on haaveillut siitä mikä olisi ehkä mahdollista . Mutta ei se haittaa vaikka kaikki ei toteudukkaan .Me haaveilimme monia monia vuosia lapsista. Niitä ei tullut. Kaikilla tutuilla oli jopa useampia . Elimme hoitojen, vuosien kierteessä. Sitten monien epäonnistuneiden yritysten ja keskenmenojen jälkeen ne sanoi ettei enää kannata jatkaa. Minä rukoilin vielä yhtä kertaa . Mutta ennen tätä viimeistä kertaa minä itse päätin lopettaa ne hoidot. Ja kuule oli kuin raskas taakka olisi pudonnut minun harteiltani. Minä olin vapaa. Vapaa elämään tästä haaveesta. Mieheni oli samaa mieltä. Sitten me aloimme ajatella adoptointia. Siihen meni muutama vuosi sen paperisodan ja kaiken siihen liittyvän kanssa . Lopuksi me adoptoimme veljekset Pietarista ja näin meidän haaveemme toteutui vuosien ja vuosien päästä vähän eri tavalla. Silloin ajattelin kun ei lasta kuulunut että joku tarkoitus tällä varmasti on mutta mikä. Nyt olen saanut siihen vastauksen. Tsemppiä teille.
VastaaPoistaVoih ihanaa että haaveenne viimein toteutui. <3 Toisille nuo lapset ovat itsestäänselvyys, mutta olemme muutaman tuttavaperheen myötä seuranneet myös tätä lapsettomuutta. Ja toisaalta olen joutunut seuraamaan myös sitä kun lapsia tulee, mutta vanhemmat ovat kykenemättömiä heistä huolehtimaan. Se on todela surullista.
Poista